Maan hallituksen kaavailemat sote-suunnitelmat ovat olleet esillä jatkuvasti, mutta siitä huolimatta mitään valmista ei ole tullut. On kuultu, että ryhdytään yksityistämään soten toimintoja. Miten asiassa käy, on täysin tuntematonta ja epäuskottavaa. Valmista pitäisi olla 2019, liian kiire tulee, kun on näinkin suuresta asiasta kysymys.

Maakunnat tulisivat hoitamaan kuntien sijaan kaikki sote-toiminnat. Millä tavalla tämä toimisi – vastaus on: antamalla yksityisille suuren osan palveluista ja yhtiöittämällä maakunnan toiminnot. Kuvitellut miljardien säästöt siirtyvät suoraan yksittäisten kansalaisten maksettaviksi. Uuden järjestelmän muodostaminen tuo tämän maksupostin kaikille kansalaisille piittaamatta sen vaikutuksesta, erityisesti pienituloisille tämä on todella raskasta. Heitä maassamme on runsaat 8 % asukkaista eli noin 450 000 henkilöä ja yli 65 vuotiaita heistä on 150 000 henkilöä.

Erityisesti näille ikääntyneille tämä on todella kova suonenisku, pelkona on, että tästä eteenpäin joudut siis maksamaan merkittävästi enemmän kaikista soten alaan kuuluvista kuin nykyään. Suuret toimijat vievät kaiken toiminnan, pienille ja edullisimmille ei anneta minkäänlaisia mahdollisuuksia edes tarjota näissä uusissa maakunnissa. Tästä seuraa, että kun on pieni hetki kulunut, on jatkuva hintojen nosto edessä eikä maakunta voi muuta kuin hyväksyä – muutenhan palvelut loppuisivat. Tässä ei suuruus ole valttia, vaan sote-palveluja tulee jatkaa kuntamallilla kuten tähänkin asti.

Valta uudessa sotessa annettaisiin muutamalle harvalle isolle kaupungille, ellei edustajaleikkuria tehdä. Jos vaikkapa Oulu vie pääosan edustajapaikoista, muilla ei ole maakunnassa mitään sananvaltaa, ja samalla kaikille muille käy kuten Ouluun liittyneissä naapurikunnissa kävi – palveluita vietiin keskustaan ja entisten kuntien alueilla elinvoima on usein taantunut. Tällä menolla palvelut ruuhkautuvat entistä pahemmin näissä harvoissa keskuksissa, matkat pitenevät ja jäävät monelle saamatta etäisyyden takia. Nämä uudet toiminnot eivät ole sellaisia, joita koko kansan asumispaikasta huolimatta tulisi saada kaikki palvelut tasa-arvoisesti. Maan hallitus on lähtenyt väärille linjoille tässä asiassa.

Kolmannen sektorin toimijoille on varattu suunnitelmissa entistä suurempi rooli, mutta millä tämä tulisi toimimaan, entistä merkittävästi runsaammat tuet tulisi tähän toimintaan ohjata. Nyt kuitenkin kaikesta vähennetään – mistä hallitus löytää ne voimat, jotka jaksaisivat tätä toimintaa tehdä.

Muitakin uudistuksia suunnitellaan samaan aikaan. Sähköisten palveluiden on tarkoitus tulla pääasialliseksi yhteydenpidon tavaksi viranomaisten ja yksityisen kansalaisen välille. Millä tavalla saadaan ne sadat tuhannet tähän toimintaan, joilla ei tietokonetta ole eikä koskaan tule olemaan. Ei jokin pieni kännykkä riitä asioiden hoitamiseen. Tarvitaan edelleenkin kirjallinen muoto asioiden hoitamiseen.

Liian paljon uusia yritetään kerralla saada toimimaan, monikohan näistä uudistuksista onnistuu?

Valto Salonperä