Tänä päivänä on tuntuma, etteivät ihmiset enää innostu vapaaehtoistyöstä, talkoilusta ja vaikuttamisesta. Onko tähän syynä se, että yhteisöllisyys on vähentynyt, elämä on hektisempää, koetaan ettei pystytä vaikuttamaan jne.

Kuitenkin on nähtävissä, että ihmiset haluavat osallistua, mutta heille sopivilla tavoilla. Kansalaisadressit keräävät laajasti nimiä, sosiaalisen median kampanjat toimivat, mielenosoituksiinkin kokoonnutaan.

On todettu, että osallistuminen on tänä päivänä enemmän projektiluontoista. Ihmiset haluavat antaa panoksensa heille sopivana aikana tärkeäksi katsomaansa asiaan. Aikaa voidaan uhrata tunti tai kaksi, viikko, kuukausi. Mutta pitkäkestoinen vuosien työ ja sitoutuminen eivät kiinnosta.

Näin ollen tarvitaan uusia menettelytapoja vapaaehtoistoimintaan. Kannattaa miettiä ihmisten motivaatiotekijöitä. Mitä annettavaa järjestöllä on ihmisille, halutaanko kaikista osallistujista uusia jäseniä, miten järjestössä työskennellään, minkä verran toimintaan tarvitsee antaa aikaa, mihin toiminnalla vaikutetaan ja mitä sillä tavoitellaan.

Joitakin ihmisiä motivoi sosiaalinen osallistuminen ja yhteistyö itselle läheisen asian parissa. Jotkut toiset haluavat tehdä hyödyllisiä asioita vapaa-ajallaan ja vaikuttaa asioihin. Joku haluaa mielekästä ajankulua. Osa lähtee toimintaan mukaan ystäviensä tai sukulaistensa houkuttamina.

Tarjonta vapaa-ajan aktiviteeteista on kasvanut. Harrastusmahdollisuudet ovat lisääntyneet. Ihmiset joutuvat valitsemaan, mihin haluavat käyttää aikaansa. Halutaan tehdä itselle mielekkäitä asioita. Myös mukavuudenhalu on kasvanut, onnistumisia halutaan heti eikä vuosien työn jälkeen.

Yksi nouseva asia on elämyksellisyys. Ei riitä, että tehdään jotain, vaan halutaan myös kokea toiminta. Onko perinteinen järjestötyö liian rutiininomaista? Mitä antia elämyshakuisille ihmisille on sääntömääräisistä vuosikokouksista? Pitää olla elävää ja innostavaa toimintaa.

Yksi keino voisi olla koota järjestön toiminnoista paketteja, joita tarjota erilaisille osallistujille. Yhdelle voi sopia kokousrutiinien pyörittäminen, toiselle yhdessäolo tapahtumissa tai tapahtumien organisointi, kolmannelle sosiaalisessa mediassa toimiminen, neljännelle viestintä ja verkostoituminen, viidennelle varainhankinta jne. Näin ihmisille tarjottaisiin mielekkäitä vaihtoehtoja.

Varmaa on kuitenkin, että vapaaehtoistyölle on paikkansa ja aikansa, tulee vain löytää sopivat muodot.

Terhi Mustakangas, SDP:n Oulun piirin toiminnanjohtaja